ILON JA VALON TANSSI -valokuvateos
Teos koostuu viiden henkilön valokuvapotretista. Klikkaamalla henkilön nimeä pääset etenemään näyttelyssä
Arvokkaita hetkiä...
Arvokasta on ilo ja riemu, joka nousee kokeilusta, aistien käytöstä ja uteliaisuudesta omaa tanssia kohtaan. Jokaista tanssia lähestytään matkana. Se on spontaania, eikä sitä ole koreografioitu. Siinä on vaihtuvia tunnelmia ja hetkiä. Tanssi ei ole esitystä, vaan kokemista. Pääpaino on ilolla ja mielihyvällä.
...ja ainutlaatuisia kokemuksia
Jokainen kerta on aina ainutkertainen matka tunteisiin, ajatuksiin, omiin vartalon kykenevyyteen. Yhtenä päivänä mielessä voi olla työhuolia, toisen taas ilon aihe. Yhtenä päivänä innostus löytyy käden ojennuksesta, toisena jalan tömistyksestä. Kaikki kokemukset ovat yhtä hyviä.
On myös monta tapaa lähestyä tanssia - tunteiden, koreografioiden, muistojen, elokuvien, eri tyylilajien avulla. Sukella osallistujien maailmaan hetkeksi aikaa.
Jokainen päivä on uusi, omanlaisensa.
Taustalla Elisa Heimon omia oivalluksia.
Näinä aikoina ilon, läsnäolon ja liikunnan merkitys on korostunut yhteiskunnassa. Tanssiminen tarjoaa helpon ja mielenkiintoisen väylän kokea iloa ja merkityksellisyyttä. Teos kumpuaa taiteilijan omasta kokemuksesta ja elävyyden löytämisestä tanssilattioilla. Teos tarjoaa samaistumispintaa tavallisille ihmisille, kuvaamalla useampaa suomalaista henkilöä tanssimassa omaa, aitoa tanssiaan.
Taiteilijan arvot ovat ilo, vapaus toteuttaa omaa itseä, lempeys, kunnioitus ja uteliaisuus.
Taiteilijan tarina
Mielenkiintoisinta on se hetki, kun tanssi muuttuu performanssista kokemukseksi tanssijalle itselleen. On kiinnostavaa seurata uteliaisuutta ja henkilön omaa intentiota, joka kumpuaa rauhallisesta tavasta seurata omia mieltymyksiä.
Aidosti läsnä
Olen halunnut antaa tilaa aidolle kokemukselle syntyä ja jokaiselle osallistujalle olla aidosti läsnä omana itsenään tanssiessa. Haluan kannustaa jokaista katsovaa ihmistä tanssimaan omassa arjessaan ja tekemään siitä taidetta.
Lempeä katse
"Dance like no one is watching" on hyvä lause. Paitsi että minä katsoin. Lempeä katse on tärkeää, että minä en arvioi enkä vaadi jotain tapahtuvaksi, vaan että osallistuja saa vallan viedä asiaa eteenpäin. Omaan tahtiinsa, omalla tavallansa.
Paras hetki kuvauksissa:
Ilon hetket. Se kun sai olla osa hetken heidän aitouttansa. Oli todella viihdyttävää seurata osallistujien mielihyvää, uteliaisuutta, heittäytymistä ja rauhan ja rentouden hetkiä.
Se hetki on maaginen kun esitykset on esitetty ja kun oivallus syntyy, että tässä saa tosiaan tehdä niin kuin itse parhaaksi näkee. Läsnäoloa tulee tanssijalle puolet lisää. Pehmeyttä.
Mikä yllätti teoksen teossa?
Osallistujien valmius heittäytyä yllätti minut. Se oli ihanaa. Sain vain seurata ja tallentaa ominaisia hetkiä, niin kuin odotinkin. Sain elää hetken rinnalla ja antaa ilon kuplia heidän myötään myös minussa. Se on kallisarvoista.
He olivat myös kovin kekseliäitä.
Miten itse koen aidon tanssimisen?
Olen myös itse usein sen hetken äärellä, kun valitsen paljastanko tanssillani jotain aitoudestani tällä hetkellä, nautinko siitä - vai annanko suojauksen pysyä yllä. On rohkeaa olla aito, lapsenomainen.
Miten valitsin kuvat?
Tein valintaa kuvien välillä. Jätin pois sellaiset, mitkä eivät olleet teknisesti hyviä, tietysti, tai rujoja osallistujien kannalta. Tarkoitukseni ei ole olla karun autenttinen. Lopulta kiinnostavaa on koetut hetket, siksi halusin lisätä kuvasarjat näin nettisivuille katsottavaksi.
Fyysiseen näyttelyyn valitsin yhden suosikkini jokaisen kuvista.
Artist point of view
The most interesting is after the moment when the person dancing shifts from making a performance for me, into experiencing the dance for themselves. So that their curiosity kicks in and everything starts to become a combination of exhilaration, pleasure and trial.
I've wanted to give room for each of the performances to be born naturally, and give space for the participants to be safe to become who they are, willing to explore. I hope I achieved this.
"Dance like no one is watching" is a good sentence I'd reference here. Except there was someone watching: me. Maintaining a soft and accepting gaze is something required as a photographer. I don't demand anything to happen, I appreciate and allow. The participant has the power to guide and choose how to dance and move. In their own time, in their own special way, honouring the moment.
The moment when the person realises that they can drop some facades is magical. After they know that they are indeed satisfied and can move on to explore something they are more curious about instead of worrying about the viewer. Their presence doubles, at least. There is softness aswell. This is prescious.
The willingness of the participants to explore surprised me. They were ready, it was great! I could just relax into following and witnessing through the lens. I was there for a moment with them, and found so much satisfaction and joy in the process. It is precious!
I also often feel I make a choice about wether to reveal something currently genuine in my dance, or to choose something safer and let ordinary be there. It is brave to be genuine, authentic, even child-like in curiosity.
How did you choose the images?
I made choices between the photos. I left out the ones that were not technically fit, naturally, or were not kind to the participants. That is not my intention, to be rough. I also left out many solemn images and although the moment was magical, I felt the name and intent of the exhibition is the pleasure of the dance and it's simplicity. That is why you see more images here than in the exhibition itself.
Bio // Suomeksi
ElisaHeimo (s.1979) keskittyy elämäniloon, vapauteen ja mielihyvään tanssissa. Jokaisella henkilöllä on yhtäläiset mahdollisuudet tavoittaa sen kaltainen mielentila ja saada tanssin hyödyt hyötykäyttöön. Hänestä uteliaisuus ja ilo ovat myös valloittavia tunteita.
Hän luo tilaa ymmärtää ja nähdä tanssia muunakin kuin korkeakulttuurin nautintona.Syvästi inhimillisenä, jokapäiväisenä aitona, kokemuksellisena asiana. Jokaisella on lupa tanssia.
Elisa Heimolla on BA (Tak) Graafisesta suunnittelusta University for Creative Arts:ista Englannista ja Valokuvaajan tutkinto Helsinki Design Schoolista. Hän myös suorittaa kauppatieteen tutkintoa strategiasta Aalto yliopistossa.
Bio // English
Elisa(born in 1979) is an artist focused on the pleasure of movement in dance. Shebelieves every human being can experience that. She believes every human beingis beautiful, when they experience joy, and curiosity.
She aims to make senseof dancing to ordinary people and elevate the ordinary. She wants to createspace for experiencing dance on a personal level and bring forth joy, gentlespirit and eagerness to explore and create health benefits. Permission to danceequally for everybody.
Elisa Heimo has a BA in Graphic Design from the University for Creative Arts, Maidstone and a Photography degree from the Helsinki Design School. Is also studying at Aalto University for a degree in business and strategy.